Blogit

Haista, maista kesä – kännykättä totta kai

on

Minna Jaakkola

Mies kumartui lähemmäs minua ja kuiskasi:

Mene vaikka ravintolaan ja katso ihmisiä syömässä. Viisi ihmistä pöydässä ja kaikki katsovat vain omaa puhelintaan, eikö se ole sairasta?

Nyökkäsin. Onhan se. Onhan se nyt ihan omituista, ettemme keskity niihin ihmisiin, jotka ovat läsnä. Ettemme saa ruokaa syötyä ilman, että se pitää jakaa kuvana kymmenille ja sadoille.

Samalla tunnistin kuvauksestani itsenikin. Aika usein omakin keskittyneisyys livetilanteeseen hajoaa ja käsi hakeutuu puhelimelle. Onko jotain uutta sähköpostissa, facessa, twitterissä, uutisissa?

Mitä teimme ennen puhelimia? Olimmeko silloin keskittyneempiä olemaan läsnä vai veikö huomiomme joku toinen korviketekeminen? Onko puhelinriippuvuudesta tullut uusi tupakka? Joko puhelinten kylkiin suunnitellaan mustareunaisia varoitustekstejä: ”Kännykän liiallinen käyttö saattaa johtaa avioliittosi kariutumiseen tai tapaturmaiseen kuolemaan”?

Toisaalta taas ymmärrän tarpeen hakeutua sosiaaliseen kontaktiin kännyköiden kautta. Vierailukulttuurimme oli hiipunut jo ennen somekulttuurin räjähtämistä eikä kylään sovi piipahtaa tuosta vain enää edes maalla. Sosiaalinen elämä somen ulkopuolella on suunniteltua ja kalentereiden avulla synkronoitua. Keskelle arkikaaosta harvoin toivotetaan tervetulleiksi yllätysvieraita, vaan koti pitää tuunata somekelpoiseksi: siistiä, sisustettua ja uusilla resepteillä kokeiltuja tarjottavia.

Toiset some on pelastanutkin. Taannoin kuulin mm. sosiaalisista ongelmista kärsivistä lapsista, jotka ovat pystyneet poistumaan kodeista tai laitoksen sisätiloista Pokemon-pelin avulla, jossa etsitään ympäristöstä virtuaalisia örkkejä. Ilman tätä motivaatiota ja ”oikeutta” piiloutua ulkona puhelimen taakse, ei lapsia tai nuoria olisi omilta pelkotiloilta saatu ulos millään.

Poikkeuksellinen pikakesä on hellinyt meitä toukokuussa. Kesä ja loma ovat parasta aikaa testata omaa kännykkäriippuvuutta ja keskittyä siihen kauneuteen, joka meidät yhtäkkiä ympäröi.

Luonnonystävä ei heitä kännykällä vesilintua eikä laita sitä verkonpainoksi. Mutta itsensä ystävä voi laittaa kännykänkin lomalle.