Blogit

Digisuo, digikuokka ja digi-Jussi

on

Minna Jaakkola

Tulevaisuudentutkija Risto Linturin mukaan sadan vuoden takaisista töistä on enää 10% jäljellä. Metsäkeskuksen asiantuntija Markku Remes kirjoitti taannoin, että vuonna 1950 noin 900 000 suomalaista sai leipänsä maa- ja metsätaloudesta. Viime vuonna metsäsektorilla työskenteli enää 60 000 henkilöä.

Metsuririvistöjen sijaan olemme tottuneet näkemään metsissämme hitech-Ponsseja, jotka pian opastavat jo kuskejaan eivätkä anna erehtyväisten ihmisten tehdä kohtalokkaita virheitä. Kone voi käskeä esimerkiksi menemään lähemmäs runkoa tai ottamaan ote rungosta ylempää. Kone tietää ihmistä paremmin.

Aivotutkija Katri Saarikiven mukaan digitalisaatio on vain yksi työkalu niiden monien työkalujen ketjussa, jolla ihminen yrittää ratkaista työssä esiintulevia ongelmia yhä paremmin, tehokkaammin ja nopeammin. Sinänsä digievoluutiossa ei ole siis mitään uutta verrattuna vaikkapa siihen, miten metsätalous on kehittynyt reilussa viidessäkymmenessä vuodessa miesvoittoisesta konevoittoiseksi toiminnaksi.

Vaikka digitalisaatio onkin aikamme hoetuimpia mantroja, ei digitalisoituminen ole mutkatonta. Metsätöissä kaksilla rattailla ajamista tuskin enää näkee: yhdessä tuumin on hyväksytty, että metsäkoneet ovat ihmistä tehokkaampia eikä Ponssen vieressä enää juurikaan näe omiin ylimaallisiin kykyihinsä sokeasti uskovia ihmishaastajia.

Digipiloteissa toistuvaksi haasteeksi näyttää muodostuvan se, että käyttöönotetut työvälineet eivät muuta vanhaa toimintatapaa tai uusien työvälineiden keräämää tietoa ei hyödynnetä työsuunnittelussa. Digiväline jää irralliseksi osaksi toimintaa: vähän kuin post it -lapuksi, joka liimataan vanhan prosessin päälle. Tietokoneelta kyllä seurataan digilaitteiden aikaansaamia datakäppyröitä, mutta työntekijän toimintaan uusi tieto ei liity tai vaikuta: datan kerääminen ja kerääjään investointi on kuitenkin synnyttänyt yhteisöön uuden kustannuksia luovan kerroksen.

Post it -lappujen liimaamisella saadaan aikaan vain kosmeettisia muutoksia. Jos varsinainen toimintatapa post it-lapun alla ei muutu, toiminta ei tehostu.

Digihankkeen vetäjänä olisin valmis väittämään, että digitalisaatiota on vaikea istuttaa yhteisöihin, joissa ei ole toimivaa viestintäkulttuuria tai muutoshalukkuutta. Yhteisöllä täytyy olla yhteinen ymmärrys siitä, miksi joku uusi työväline otetaan käyttöön ja koko organisaation täytyy sitoutua sen käyttämiseen.

Johtajilla pitää olla lisäksi sisua johtaa muutosta. Digitalisaatio ei toteudu siten, että yhteisöön ostetaan uusia härpäkkeitä. Siitä muutoksen tekeminen vasta käynnistyy.

Pahimmillaan digitalisaation edistäminen näyttäytyy yhteisöissä tilanteina, joissa uutuuttaan hohtavat Ponsset seisovat tyhjänpantteina halleissa ja arkea pyöritetään edelleen työläästi pokasahojen avulla.