Blogit

Kohti eMaakuntaa

on

Minna Jaakkola

Digitalisaation edistäminen yhdessä yksittäisessä kunnassa on turhaa.

Näin päätyisin väittämään työskenneltyäni digitalisaation edistämisen äärellä Pohjois-Savon maakunnassa useamman vuoden ajan.

Mikäli kuntaan räätälöidään palveluja ja järjestelmiä, jotka eivät mahdollista palvelujen käytettävyyttä ja saavutettavuutta muualta tai mahdollista tiedon jakamista ja kulkemista kuntien välillä, edistetään korkeintaan kunnan sisäisen toimintakulttuurin digitalisoitumista: ei digitalisaatiota isossa kuvassa.

Miksi kunnan palvelujen tai tietojen pitäisi sitten olla käytettävissä toisistakin kunnista käsin? Siksi, että yhä useampi ihminen kokee useamman kuin yhden kunnan omakseen. Monipaikkaisuutta tukevat asumisjärjestelyt, joissa vuotta rytmittää liikkuminen vakituisen asunnon ja vapaa-ajan asunnon välillä. Yhä useamman työ on monipaikkainen tai työssä käydään toisella paikkakunnalla kuin millä asutaan. Yhä useamman perheen sujuvat järjestelyt edellyttävät sitä, että esimerkiksi lapset saisivat vapaasti käyttää palveluita niillä paikkakunnilla, joiden välillä he kulkevat vanhempiensa luona.

Valtiovarainministeriön selvityksessä hylättiin vuoden alussa ajatus kaksoiskuntalaisuudesta ja verotusoikeuden jakamisesta useamman kunnan kesken. Sen sijaan ministeriö kallistui suosittelemaan uusia työvälineitä, jotka mahdollistaisivat ekuntalaisuuden tai digikuntalaisuuden aidon rakentumisen: mahdollisuuden osallistua, vaikuttaa ja käyttää palveluja niissä kunnissa, jotka kuntalainen kokee omikseen.

Digitalisaation edistäminen vaatii siis tuekseen myös kuntien välisen yhteistyökulttuurin tukemista, ruokkimista ja jopa patistelua. Naapurimaakunnissamme Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa on jo saatu aikaan yhteisiä soteorganisaatioita ja niiden yhteisiä infraratkaisuja. Alustavasti näyttää sille, että nämä maakunnat ovat soteuudistuksen siirtymäaikana hyötymässä taloudellisten resurssien kasvusta.

Samaan aikaan tutkija Timo Aron tilastot näyttävät, että Pohjois-Savon sotemäärärahoihin tulee siirtymäaikana Suomen toiseksi suurin lovi. Voidaanko syitä löytää yhteistyökyvyttömyydestä? Tulevatko savolaiset tuntemaan nahoissaan sen, ettei yhteistä säveltä soteorganisoitumisessa ole riittävän ajoissa löytynyt? Kertaantuuko sama kuvio myös muissa uudistuksissa, jos suuri osa savolaisista kunnista ei joko halua tehdä naapureiden kanssa yhteistyötä tai tekee sitä vain siinä samassa porukassa, johon aluepolitiikka on aikojen saatossa luonut siteen?

Kuntia ohjaa tietynlainen johdon ja päätöksenteon luoma suhtautumiskulttuuri. On kuntia, joissa ollaan avoimia uuden kokeilulle ja koetaan kuntien välisen yhteistyön tuovan etuja kaikille osapuolille. Samaan aikaan on kuntia, jotka kokevat hoitavansa asiat parhaiten yksin, eivätkä näe yhteistyön tuovan kuin korkeintaan ylimääräisiä rasitteita.

Digitalisaatio rakentuu ja etenee vain aidon yhteistyöhalun kautta. Ne kunnat, jotka rajoittavat digitaalisen kehittämisen ja bitin liikkumisen omien kuntarajojensa sisälle, rakentavat ympärilleen Berliinin muuria virtuaalisesti uusin digivälinein.

Kirjoittaja on viestintäpäällikkö Kehitysyhtiö SavoGrowssa sekä Palvelu tulevaisuuteen: eMaaseutu -hankkeen vetäjä. Liity mukaan kuntien, Savon ja koko Suomen digitalisaatiokeskusteluun osoitteessa  Facebook.com/kuntiendigitalisaatio tai twittertunnisteella #kuntiendigitalisaatio.