Lehdestä

Täyttä elämää

on

Keiteleen vuoden yrittäjän elämä on täyttä ja hyvää. Jos hän jotain toivoo, niin lisää yhteistyötä paikallisten yrittäjien kanssa.

”Reissu oli niin hieno, että itkettää” kirjoitti toimittaja ja tv-esiintyjä Katja Ståhl Kavioliitossa 30v -nimisessä blogissaan viime kesänä. Hän tarkoitti sillä heppaleiriä, joka järjestettiin Wanhan Koulun Tallilla. Viikon mittainen leiri oli suunnattu hevosteluun hurahtaneille, aikuisille naisille. ”Eräänkin osallistujan aviomies oli sanonut, että tulit niin hyvällä tuulella pois Keiteleeltä, että mene ensi kesänä uudestaan”, Wanhan Koulun Tallin yrittäjä Anne-Leena Pellikka sanoo ja hymyilee.

Anne-Leena ei ota kunniaa onnistuneesta leiristä vain itselleen. Vaikka talli tarjosi puitteet, hevoset ja opetuksen, järjestelyihin osallistui useita yhteistyökumppaneita. Leiriläiset kävivät yhtenä päivänä Vesannon puolella vaeltamassa Rytsyretkien islanninhevosilla. Paikallinen yrttineuvoja opasti villiyrttien saloihin, jalkahoitaja virkisti väsyneet jalat ja tarjolla oli myös saunaa, paljua ja muuta kesäistä virikettä. Yhteistyö eri toimijoiden kanssa sujui, mikä vain vahvisti Anne-Leenan ajatuksia. ”Täällä on paljon mahdollisuuksia. Kannattaa tuotteistaa ja myydä palveluja yhdessä. Se ei ole keltään pois, vaan kaikki hyötyvät.”

Tytölle oma poni

Anne-Leena on ollut yrittäjähenkinen pikkutytöstä saakka. ”Lapsena pidin ratsastustunteja kylän tytöille. Rolle-ponilla oli kengityskassa, johon sai maksaa tunnista. Siinä oli jo yritysideaa, vaikka enemmän se oli leikkiä.”

Vähän toisella kymmenellä ollessaan neitokainen järjesti serkkujen kanssa muutaman päivän kestäviä heppaleirejä. ”Minun ponin lisäksi meillä oli muutama kesäponi. Leirille osallistui neljästä viiteen tyttöä. Jo silloin joillakin tytöillä oli ikävä kotiin ja heitä piti yöllä lohduttaa. Sellaista se on nykyäänkin”, Anne-Leena huokaa hymyillen.

Itse hän hurahti hevosiin lopullisesti, kun sai 8-vuotiaana ponin. Hänen vanhempansa pitivät lypsykarjaa Keiteleen Hamulassa, ja navettarakennuksessa oli tilaa ihanalle, valkoiselle Popi-ponille.

Musiikki oli Anne-Leenan toinen tärkeä harrastus. Hän lauloi mielellään sekä oppi soittamaan pianoa ja kitaraa.

Hattu kourassa pomon juttusille

Kouluikäisenä Anne-Leena opetteli myös työnteon. Hän polki kahdeksan kilometrin matkan pyörällä, jotta pääsisi isosiskon ja serkkujen mukana mansikkapellolle. Myös läheinen puutarha tarjosi ahkeralle tekijälle monena vuonna kesätienestiä.

Peruskoulun jälkeen Anne-Leena suuntasi vuodeksi Rautalammin ratsastuslukioon ja sieltä Vesannon lukioon, josta hän kirjoitti ylioppilaaksi. Jo samana vuonna aukesivat Kuopion yliopiston ovet. Siellä ylioppilas aloitti yhteiskuntatieteiden opinnot pääaineenaan sosiaalityö.

Edes opiskeluaikanaan Anne-Leena ei malttanut jättää työntekoa, vaan suuntasi luennoilta perhekotiin töihin. Myöhemmin hän sai Kuopion kaupungilta viransijaisuuksia, ensimmäisen 19-vuotiaana. ”Nyt kun ajattelee, niin olin aika noviisi virkamieheksi. Hattu kourassa menin pomon luokse kysymään, voisiko hän olla minun huoltaja”, Anne-Leena muistelee tilannetta, kun hänen piti päättää lähdöstään laivaristeilylle yhdessä työtovereiden kanssa. Laivalle kun vaadittiin viikonloppuisin 21 vuoden ikä.

Opetustaulujen alle nukkumaan

Kun Anne-Leena valmistui maisteriksi, hän sai saman tien vakituisen viran Viitasaarelta. Hän oli jo tuolloin muuttanut lähemmäksi Keski-Suomea ostettuaan silloisen puolisonsa kanssa Hamulasta talon. Eikä minkä tahansa talon, vaan viidenkymmenen metrin päässä lapsuuskodista sijaitsevan, vuonna 1898 rakennetun kyläkoulun. Hänen ala-asteensa.

Jo talokauppoja tehdessään Anne-Leena mietti, että jalkapallokentästä saisi hyvän pohjan ratsastuskentälle. Tuolloin hän ajatteli sitä omaan käyttöön, mutta pian kentällä kopisivat jo ensimmäisten hoitohevosten kaviot. Tallipaikkoja alettiin rakentaa koulun vanhojen huussien, navetan ja puuliiterin tilalle, kunnes ensimmäinen nykyaikainen talli valmistui kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen entiseen kouluympäristöön on noussut maneesi ja talliakin on jo ehditty laajentaa.

Maisteri ammattikouluun

Yrityksen kasvaessa kuin itsestään Anne-Leena katsoi parhaimmaksi opiskella hevosalaa. Hän suoritti maatalousalan perustutkinnon ja valmistui hevosenhoitajaksi ja hevosharrasteohjaajaksi.

Tätä nykyä Wanhan Koulun Tallilla hirnuu yhteensä 21 heppaa ja ponia. Niistä asiakkaiden hevosia on kuusi. Ne asustavat tallilla täyshoidossa.

Talli pitää ratsastuskoulua sekä järjestää erilaisia leirejä ja kursseja. ”Kaikkien kurssien ei ole pakko liittyä edes ratsastukseen. Voi olla reki- tai vankkuriajelua, luento, hyvää ruokaa ja sauna”, Anne-Leena ideoi.

Tallin pihapiirissä oleva opettajien vanha asuntola tarjoaa tiloja muun muassa leiriläisten käyttöön. Sen yläkerta on vuokrattu yksityisille.

Vaikka yrittäjyys alkoi viedä yhä enemmän Anne-Leenan aikaa, on hän pitänyt kiinni myös toisesta rakkaasta alastaan. Nykyään hän työskentelee johtavana sosiaalityöntekijänä Pielaveden kunnalla. ”Olen halunnut pysyä kehityksen mukana nyt kun sotekin on tulossa.”

Erilaiset työt ovat myös hyvää vastapainoa toisilleen. Iltatalli vie ajatukset pois työpäivästä, samoin kuin viikonlopun aamu-, iltapäivä- ja iltatallit koko työviikosta. Toisaalta hektisessä kunnan työssä ei tule murehdittua yrityksen asioita. Hevosalalla yrityksen pyörittäminen kun ei ole aina helppoa. “Ala on sitova, sairaan hevosen hoitaminen yötä päivää melko kuluttavaa eikä kannattavuus ole aina itsestäänselvää“, Anne-Leena toteaa alan haasteista.

Perhe ja kirjava lemmikkijoukko

Anne-Leenan 11-vuotias Nelli-tytär on perinyt äitinsä heppainnostuksen ja aloittelee jo kilparatsastusta. 3-vuotias Peppikin touhuaa välillä äitinsä mukana tallilla. Puoliso Juho Nuutinen nähdään koneita ajamassa tai vasara kädessä. ”Juho ei ole hevosmies lainkaan, mutta olosuhteiden pakosta on joutunut osallistumaan rakennushommiin”, Anne-Leena kertoo Keiteleen teknisenä johtajana työskentelevästä puolisostaan.

Perheeseen kuuluu myös kotieläimiä: kaksi tallikissaa, kaksi lammasta, koira muutaman viikon ikäisine pentuineen, akvaariokala Eero Ritala ja lisäksi kaneja – niitä on nyt viisi. ”Yllättäen veljekset oli tehnyt jälkeläisiä.”

Työ, talli, perhe, ystävät ja iso tuttavajoukko tekevät Anne-Leenan elämästä täyttä ja hyvää. Iloa ja intoa tuo myös Keiteleen yrittäjäyhdistyksen vastikään myöntämä vuoden yrittäjä -palkinto. Vaikka yhdenkin lomapäivän järjestäminen voi joskus olla hankalaa, ei pariskunta aio jättää maakunnallisia yrittäjäjuhlia väliin. Lomittaja, ratsastuksenopettaja ja lastenhoitaja järjestyvät, kun on kyse isosta huomionosoituksesta.

Recommended for you