Blogit

Tuntuuko pulssi rannekkeessa?

on

Minna Jaakkola

Yksi digitalisaatioon liittyvä klassinen väittelyn aihe on juuttua kiistelemään, kuka digitalisaatiota tarvitsee ja kuka sitä osaa käyttää. Usein lähdetään perusoletuksesta, että ikäihmiset eivät enää joko tarvitse tai opi uutta ja digivälineet kannattaisikin kohdistaa nuoremmalle väestölle.

Markkinoille on vähässä ajassa tullut melko paljon ns. puettavaa tekniikkaa. Esimerkiksi ranteessa kulkeva härpätin kertoo elintoiminnoista: miten nukuit, miten liikuit, miten sydämesi pompotti.

Näillä laitteilla tuntuu olevan loppumaton kysyntä: himotreenaajat vahtivat sykkeitään silmä kovana ja vetävät niiden perusteella johtopäätöksiä mm. treeniohjelman toimivuudesta tai levon tarpeesta. Kunnonkasvattajat motivoivat itseään liikkumaan enemmän asettamalla askeltavoitteita. Viimeiset askeleet otetaan vaikka ennen nukkumaanmenoa sänkyä ympäri juosten, jotta rannekkeeseen saadaan toivotut lukemat.

Stressaajat tuijottavat hyvinvointirannekkeen ankeita unilukuja päivästä toiseen ja menettävät seuraavankin yön unet. ”Viimekään yönä en nukkunut kuin kaksi tuntia syvää unta, mitenkähän minulle ensi yönä käy.”

Digitalisti ja maalaisjärki asettuvat minussa itsessäni välillä vastahankaan: Mitä ihmeen hyötyä terveelle ihmiselle on hyvinvointirannekkeen tiedoista? Sydän tykyttää, onpa ranneke kädessä eli ei: ainakin valkotakkikammoisella jopa hitaammin, kun sitä ei jatkuvasti seurata. Terve ihminen myös tietää herätessään, miten hän nukkui: mitä lisäarvoa tuo tsekata graafeilta sen minkä jo valmiiksi tietää – kolmelta nousin vessaan ja sen jälkeen pyörin sängyssä yli tunnin ennen kuin sain uudelleen unta.

Sen sijaan sille ihmiselle, joka ei enää ymmärrä tai osaa kertoa muutoksistaan hyvinvoinnissa, ranneke tai muu puettava laite voisi olla elintärkeä.

Muutama viikko sitten näin hyvinvointirannekkeen käyriä kotona asuvista ikäihmisistä. Niiden keräämä tieto ikäihmisen aktiivisuudesta tuottaa hoitohenkilöstölle ja omaisille tärkeää tietoa siitä arjesta, joka jää kohtaamisten ja puhelujen ulkopuolelle.

Ei ole lainkaan tavatonta, että rannekkeen käyrä esimerkiksi osoittaa, että vanhus ei ole nukkunut viimeiseen pariin vuorokauteen kuin vartin verran. Mikä häntä valvottaa? Kipu, sairaus, yksinäisyys? Miksi päivärytmi on mennyt sekaisin? Miten jatkuva valvominen vaikuttaa vanhuksen arkeen, jaksamiseen, ymmärrykseen, tunteisiin?

Rannekkeen tuottaman tiedon perusteella näitä kysymyksiä lähdetään hoivahenkilöiden asiantuntemuksen avulla paikan päälle ratkomaan.

Entäpä jos antaisit sen sinun ranteessasi killuvan turhakkeen mummolle tai vaarille, jolle ihan oikeasti voisi  olla laitteesta hyötyä?

Vastaa