Lehdestä

Kauppias luonnostaan

on

Essi Kosonen on aina viihtynyt kaupassa. Lapsena hänen ensimmäinen lauseensa oli ”Essi tahtoo kauppaan”. Nyt hän nauttii, kun saa tehdä työtä ihmisten parissa.

Essi Kosonen hypistelee kädessään juuri saamaansa kirjekuorta. Siihen on kauniilla käsialalla kirjoitettu Essin kauppa. ”Ei ole muistettu kaupan nimeä”, hän sanoo hymyillen.

Essi ei pane lainkaan pahakseen, kun K-Market Vesselin nimi on unohtunut. Hänet on muistettu. Se kertoo välittämisestä. ”Kun ollaan pienellä kylällä, täällä välitetään enemmän toisista. Kaikki tuntee toinen toisensa. Ei olisi mukava olla kaupungissa kasvoton, väritön, hajuton ja mauton. Siellä olisi enemmän yksin”, Essi pohtii.

Vaikka Essi on ehtinyt ollut Vesannolla kauppiaana vasta puolitoista vuotta, hän jo ”kuuluu kalustoon”. Se sopii Essille. ”Tuntuu, että on kotona.”

Johtaja-ainesta jo lapsena

Essi syntyi neljäkymmentä vuotta sitten Kouvolan Valkealassa. Hänen perheeseensä kuuluivat isoveli, poliisina toimiva isä ja liikkuvan poliisin toimistossa työskentelevä äiti. Kun Essi oli viiden vanha, perhe muutti vanhempien töiden perässä Ruokolahdelle, lähelle Venäjää. Rajalle oli vain vartin ajomatka.

Lapsuudesta Essi muistaa ensimmäisen lauseensa, joka kuului ”Essi tahtoo kauppaan”. Kun pieni tomera neiti sitten pääsi lelu- ja karkkiosastolle, häntä ei olisi saanut sieltä millään pois. ”Pienenä olen ollut aika hankala kaupassa”, Essi nauraa nyt.

Hän muistaa myös leikit toisten lasten kanssa. ”Olen ollut ilmeisesti aika temperamenttinen. Leikeissä olen tykännyt olla se johtaja.”

Peruskoulun jälkeen Essi kävi vuoden Jaakkiman kristillistä opistoa, petrasi siellä kouluarvosanojaan ja opiskeli luovia aineita kuten valokuvausta. Sieltä nuoren tie vei Pieksämäelle kauppakouluun. Essi opiskeli ensin merkantiksi, kokeili välillä vaatetusalan opintojakin, mutta palasi jatkamaan kauppaopintoja valmistuen merkonomiksi.

Opiskeluaikanaan nuori nainen ehti kokeilla monia eri työtehtäviä. ”Olin parissakin eri kahvilassa, leipäauton kuljettajana, mansikkapellolla, jäätelönmyyjänä ja konttorihommissa.”

Kun Pieksämäelle avattiin uusi K-kauppa, ei muita töitä tarvinnut enää miettiä. Siellä vierähti yksitoista vuotta. ”Kaupan maailma tempaisi mukaansa.”

Vesselin avaaminen oli herkkä hetki

Myyjänä työskennellessään Essiä alkoi kiinnostaa oma yrittäminen. Hän suorittikin yrittäjän ammattitutkinnon ja K-Instituutin kauppiasvalmennuksen. Essi valmistui kauppiaaksi vuoden 2010 lopulla ja jo helmikuussa hänelle tarjottiin koulutusta vastaavaa paikkaa Keiteleeltä.

Keiteleelläkin vierähti vuosia, yhteensä neljä ja puoli. Työ K-Market Reimarissa olisi varmasti jatkunut pidempäänkin, ellei Vesannolla olisi tullut myyntiin kauppakiinteistö. Essi päätti tarttua tilaisuuteen, osti miehensä kanssa kiinteistön, remontoi sitä ja perusti oman kaupan. Avajaiset hän mainitsee tähänastisen kauppiasuransa kohokohdaksi. ”Oli herkkä hetki avata jo kerran suljettu kauppa. Sen oli laittanut mieleisekseen. Sen eteen oli tehty paljon työtä, jopa yötyötä, jotta kauppa saatiin valmiiksi.”

Puolessatoista vuodessa työ on ehtinyt muuttua kiireiseksi arjen aherrukseksi. Toki tavalliseen viikkoonkin mahtuu kohokohtia. ”Keskiviikkona aamutuimaan hain aina Mannisen tuoreet ruisleivät Konnevedeltä. Se kotoinen ja huumaava tuoksu! Siellä on niin mukava käydä.”

”Keskiviikkona käydään myös viemässä vanhuksille Simokodille ruokakassit. Siellä saa hetken aikaa jutella ja vaihtaa kuulumisia samalla kun purkaa ostokset jääkaappiin. Kyllä he ilahtuvat, kun joku käy. Sitä voisi tehdä enemmänkin.”

Iloa arkityöhön tuo myös asiakkaiden antama palaute. ”Kaupan siisteyttä ja järjestystä kiitellään, mutta eniten mieltä lämmittää, kun saa hyvää palautetta asiakaspalvelusta”, Essi miettii ja jatkaa ”Tulee hyvä mieli, kun huomaa onnistuneensa johtamisessa. On saanut henkilökunnan temmattua mukaan ja voimme yhdessä onnistua.”

Essin mielestä johtamistaito onkin kauppiaan tärkeimpiä taitoja. ”Pitää osata johtaa henkilöstöä, taloutta ja itseään. Oppia omista virheistään ja onnistumisistaan. Ja muistaa myös kuunnella muita, ettei vie vaan omaa tahtoaan läpi. Sitä minä olen joutunut itsessäni kehittämään.”

Vapaalla villasukkasankarina

Essin työpäivät venyvät lähes päivittäin 10–12-tuntisiksi. Hän haaveilee voivansa joku päivä palkata lisää väkeä ja sitä myöten pitää enemmän vapaata. Sille olisi käyttöä. ”Viihtyisin kotonakin. Saunominen, hyvä ruoka, elokuvailta. Aamutakki päällä ja villasukat jalassa”, Essi maalailee haavettaan.

Tätä nykyä Essin on ladattava akkujaan muulla tavalla, sillä kaksi koiraa verottavat hänen vähäistä vapaa-aikaansa. Ne vievät kauppiaan säännöllisesti lenkille. Toki ilman koiriakin Essi varmasti suuntaisi metsäpoluille – ainakin korvasieni-, tatti-, kantarelli- ja suppilovahveroaikoihin. Välillä on nimittäin päästävä valmistamaan omaa bravuuria, herkullista sienimuhennosta kreppien täytteeksi. Myös rouskujen poimiminen ja säilöminen joulun sienisalaattia varten on jokasyksyinen ilonaihe.

Ivan ja Onni seurana

Eläimet ovat aina liittyneet Essin elämään. Nuorena heppatyttönä hän kävi ratsastamassa. Sittemmin hän harrasti palveluskoiratoimintaa kahden paimenkoiransa kanssa. Nyt seuraa pitävät kääpiöpinseri Ivan ja whippet-rotuinen Onni. ”Ivanin kanssa ollaan kierrelty näyttelyjä. Nyt se on jäänyt kotikoiraksi. Onni tuli Ivanille kaveriksi, kodin onneksi.”

”Onni on venytettävä ja vanutettava, aika lailla sohvaperuna. Hyvä, jos sitä välillä sohvan nurkasta huomaa. Ivan taas on joka hommassa mukana, aktiivinen ja tuittupäinenkin. Ne tulevat hyvin toimeen keskenään.”

Essi puhuu erityisen lämpöisesti koiristaan. ”Perheeseen kuuluu nyt minä ja koirat. Ei ole ollut onnea rakkaudessa.”

Essin ja hänen miehensä tiet erosivat tänä syksynä, ja Essi etsii nyt kirkonkylältä asuntoa. Sisukkuus, myönteisyys ja ihanat ihmiset vievät elämässä eteenpäin. ”Vaikka yksin asuu, niin ei tunne itseään yksinäiseksi. Ihmiset tulevat täällä helposti juttelemaan. Täällä välitetään.”

Sari Toikkanen

Recommended for you