Ajatuksia arjesta

Kiitos isä!

on

Tämä on kaikkien rakastetuiksi itsensä tuntevien lasten ja myös hyvien miesten puolisojen puolesta kirjoitettu kiitos mahtaville isille.

Isä, sinä olet turvani ja järkäle vuoreni, johon pystyn aina tukeutumaan. Olet se henkilö, jonka tiedän tekevän puolestani aina parhaasi. Isä, olet minulle tärkeä. Vaikka en osaisi pyytää apua, sinä osaat silti auttaa. Jos eksyisin polultani, johon sinä aikoinaan minut johdatit, ohjaisit minut takaisin tuttuun ja turvalliseen.

Siipieni lentokykyä kokeillessani vartoat taustalla ja olet valmiina pelastamaan poikasesi mahdollisilta mahalaskuilta tai maahansyöksyiltä. Vartoamisestasi huolimatta joskus maahan kosketus tulee yllättäin ja kovaa. Silloinkin olet valmiina parsimaan poikasesi kasaan ja avustamaan taas omille siivilleen.

Isä, minä tiedän, että sinä et aina ehtisi tehdä kanssani kaikkia niitä asioita, joita pyydän sinua tekemään. Minä tiedän, että sinua nukuttaa iltaisin enemmän kuin minua. Silti sinä jaksat lukea karkean lempeällä äänelläsi minulle iltasadun ja katsella vielä kirjan kuvatkin kanssani. Jaksat halata ja antaa hyvän yön suukon, vaikka silmäsi ovatkin jo puoliummessa. Isä, en minä halua sinua soimata, vaikka muutaman kerran kirjan luvun yhteydessä korautit pienet kuorsaukset. Heti kuitenkin havahduit, kun sinua hellästi poskesta hipaisin ja niin lukeminen taas jatkui.

Isä, minä tiedän, että joskus sinua huolettaa. Yrität peitellä huolenaiheesi mahdollisimman hyvin, mutta näen kasvoiltasi, että murehdit jotakin. Voi kunpa osaisin sinua isä minäkin auttaa. Kunpa hymyn huulillesi saisin. Mutta tiedäthän isä, että riität minulle sellaisena kuin olet. En minä tarvitse muskelimiestä enkä Ihmemies MacGyveria. Tarvitsen ja haluan sinut omana itsenäsi. Haluan sinut piukeine mahoinesi, kaljuuntuvine päälakinesi ja vaikka kulahtaneisiin kalsareihin pukeutuneena. Ei sillä minulle väliä ole.

Kiitos isäni, että olet siinä. Kiitos huolenpidostasi. Kiitos, että jaksat kuunnella minun lisäkseni välillä kimpautuvaa ja ylitsepursuvaista äitiäni. Sinä tasapainotat häntä. Anna anteeksi jos olen joskus sinua loukannut. Silloin en ole osannut vain pukea harmitustani paremmin sanoiksi. Mutta kyllä minä vielä opin. Minä opin, kun sinä jaksat opettaa minua. Kun minä sinua tulevana isänpäivänä haluan muistaa, tiedäthän, että haluan tehdä sen juuri sinulle. Kirjoitan korttiin, miten parhaiten voin. Sydämessäsi toivottavasti tiedät, että rakastan syvemmin kuin mihinkään koskaan sitä kirjoittaa osaan. Hyvää isänpäivää kaikille isille, ukeille ja isän tehtävää hoitaville! Olette liputuspäivänne ansainneet!

Vastaa