Blogit

Yhteistyöhaluttomuus on kuolemaksi digitalisaatiolle

on

Minna Jaakkola

eMaaseutu-hankkeesta on käynnistymässä viimeinen vuosi.

Hanke ei ole tehnyt ensimmäistäkään pilottia yhden kunnan tarpeisiin, vaan toiminnan lähtökohtana on aina ollut uuden työtavan kokeilu useammassa kunnassa. Digitaalisuus kun ei kumarra kunnan rajoja eikä todellisia hyötyjä tavoiteta, jos jokainen kunta tuottaa sähköiset palvelut omassa ”sisäverkossaan”.

Parhaimmissa tapauksissa digitaaliset kokeilut ovatkin lisänneet kuntien välistä yhteistyöstä – Nilakan virtuaalikirjasto, joka jatkuu kuntien omalla rahoituksella, lienee yksi parhaimmista esimerkeistä.

Nilakan kirjastot tarjoavat ensimmäisenä Suomessa asiakkaalle videovälitteistä asiakaspalvelua. Kun kirjastojen yhteisestä asiakaspalvelusta vastataan asiakkaalle riippumatta siitä, mikä kirjasto on päivystysvuorossa tai mistä kunnasta asiakaskysymys tulee, luovutaan ajattelusta, jossa on minun asiakkaita ja sinun asiakkaita. On vain yhteisiä asiakkaita.

Samanlaisia tuloksia ollaan saavuttamassa Pohjois-Savon maaseutupalveluiden chat-kokeilussa, jossa kolmen isäntäkunnan alle järjestetyt neuvontapalvelut muuttivat yhteiseen ”konehuoneeseen” chat-neuvonnan käynnistyttyä. Kun maaseutupalveluita saa yhteisestä chatista, ei asiakkaan tarvitse tietää, tulisiko hänen osoittaa kysymyksensä Ylä-Savon, Luoteis-Savon vai Sydän-Savon maaseutupalveluille. Vastauksen saa yhdeltä luukulta – tai paremminkin – yhdestä chatlootasta.

Digikokeilut ovat johtaneet siihen, mihin hallinnollinen pakko ei ole kyennyt. Työntekijät ovat alkaneet hakeutua kohti yhteistyötä ja ilmaisseet nauttivansa siitä. Oma työyhteisö on laajentunut digitaalisten kollegoiden myötä. Parviälystä on saatu voimaa, kun on useampia päitä ratkaisemassa eteentulevia haasteita – ja myös jakamassa resursseja. Chatin kautta voidaan sopia vaikka sijaisuuksista ilman, että työntekijät siirtyvät minnekään. Yhteistyön lisääntyessä naapuripitäjän toimijoista ja asiakkaista tulee lähes yhtä tuttuja kuin omista ja yhteistyön raja-aidat madaltuvat entisestään.

Vaikka ensiaskeleita yhteistyön tiivistämiseen otetaan, kuntien lähtökohdat ja tarpeet näyttäytyvät usein erilaisina eikä yhteisissä neuvotteluissa päästä eteenpäin.

eMaaseutu-hankkeen tutustumiskäynnillä Norrbottenissa ihmettelimme, miten rajaseudulla terveydenhoidon toiminnot, päivystykset ja ensihoidot, saadaan toimimaan kahden valtion välillä valtionrajasta, kielestä, valuutasta ja aikaerosta huolimatta. Yhteiset digihankinnat valmistellaan Norrbottenin alueella eLautakunnassa, jossa jokaisella kunnalla on yksi, samanarvoinen ääni. Kainuussa puolestaan ihastelimme kuntien yhteistyötä Omasote-alustassa, joka mahdollistaa asiakkaan tietojen välityksen ja niistä keskustelun kolmikantaisesti: asiakkaan, julkisten ja yksityisten toimijoiden kesken.

Miten Pohjois-Savoon puhalletaan sama yhteistyön henki kuin naapurimaakunnassamme on tai pohjoisessa jopa valtioiden välillä?

Vastaa