Blogit

Läheltä ja kaukaa

on

Palasin työmatkalta Eritreasta Suomeen. Lentoni oli vähän myöhässä ja kiire junaan kasvoi koko ajan odottaessani laukkuani lentoasemalla. Lopulta laukkuja alkoi tulla ja näin tutun laukun. Kiireesti eteenpäin ja taksilla Tikkurilaan, koska lähijunalla en olisi ehtinyt. Ehdin junaan.

En avannut laukkuani kuin vasta seuraavana päivänä. Miksi lukko ei aukea numerokoodillani? Onko tätä peukaloitu turvatarkastuksessa? Pitääkö minun rikkoa lukko? Lopulta katsoin vetokahvan yhteydessä olevaa nimilappua ja huomasin, että tämä ei ole minun laukkuni.

Kiireessä halusin uskoa, että laukku on minun ja että nyt ehdin junaan. Laukun merkki oli sama, mutta oikeasti omassa laukussani oli tarroja ja se oli paljon kuluneempi kuin ottamani laukku. Halusin uskoa siinä kiiretilanteessa, että laukkuni tuli ensimmäisten joukossa. Laukun merkki riitti minulle vakuuttumaan, että se oli minun laukkuni. Rauhallisessa tilanteessa olisin heti huomannut erot.

Ihmisen mieli toimii valikoiden. Olemme siis taipuvaisia näkemään niitä asioita, joita uskomme olevan siinä tilanteessa. On paljon tutkimusnäyttöä siitä, että ihmiset kertovat tekevänsä työtään tietyllä tavalla, mutta tarkempi havainnointi osoittaa, ettei todellisuus vastaa uskomusta. On siis tavallista, että uskomme olevamme tietynlaisia, mutta oikeasti emme olekaan sellaisia kuin aika harvoin.

Taipumusta “nähdä” asiat tietyllä tavalla on kuvattu käsitteellä skeema. Niitä voi olla erilaisia, kuten kognitiivisia tai kulttuurisia skeemoja. Minä olin havaintojani ohjaavan skeeman hallitsema. Skeemat ohjaavat myös kuulemista. Kulttuuriset skeemat ovat eräänlaisia käsikirjoituksia toimia tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa.

Eritreassa on käytössä toisenlainen sosiaalinen koodisto kuin Suomessa. Tästä syystä monet asiat ovat sujuneet eri tavalla kuin odotimme. Me suomalaiset odotimme, että projektissa edetään suunnitelmien mukaan. Monta kertaa on tullut tilanteita, että meille ei ole kerrottu hidasteista tai esteistä toteuttaa suunnitelmaa. Meille selkeän suunnitelman toteuttaminen on ollut monimutkaista eritrealaisen kulttuurisen järjestelmän mukaan.

Yksi tämän ajan muotisanoista on globalisaatio. Kasvatuksessa ja opetuksessa globaaleja iskusanoja ovat esimerkiksi koulutusta kaikille (education for all) ja inkluusio (inclusion). Kokemukseni Eritreasta ja monesta muustakin kulttuurisesti erilaisesta paikasta on opettanut minulle, että eri puolilla maapalloa todellakin noudatetaan erilaisia koodistoja eli skeemoja, jotka avautuvat ulkopuolisille hitaasti tai eivät ollenkaan.

Globalisoituvassa maailmassa meidän tulisi olla kulttuurisesti herkkiä ja oppia toimimaan erilaista koodistoa huomioivasti. Ajatus on kaunis tavoite, mutta vaikeasti toteutettava. En voi sanoa tuntevani esimerkiksi romanien kulttuuria, vaikka he ovat suomalaisia ja asuneet täällä yli 500 vuotta.

Toisaalta syvin ihmisyys on samanlaista kaikkialla. Rehellinen ja arvostava asenne toista ihmistä kohtaan tukee tutustumista. Lentokoneessa Asmarasta Istanbuliin vieressäni istui iäkäs eritrealainen nainen. Hänellä ei selvästikään ollut kokemusta matkustamisesta. Autoin häntä tavaroiden kanssa ja turvavyön kiinnittämisessä. Poistuessamme otin hänen painavan laukkunsa ja kannoin sen pois koneesta. Kyseessä olikin matkaseurue, koska useampi vanhempi rouva jäi oven lähelle odottamaan. Vieressäni istunut rouva oli kiitollinen avustani ja halusi kätellä siinä. Hymy ja kättely oli hänen kiitoksensa. Se oli aito monikulttuurinen kohtaaminen.