Blogit

Digikyvykäs ihminen on utelias

on

Minna Jaakkola

”Näin tämä asia on meillä aina ennenkin tehty.” ”Tuota yritettiin jo kolme vuotta sitten, mutta ei se silloinkaan onnistunut.”

Työyhteisöissämme on muutosvastarintaa. Toivetta siitä, että entiset eväät riittävät maailman tappiin asti. Silmälappuja nykyisten toimintatapojen edessä. Pelkoa oman aseman menettämisestä tai oman osaamisen murentumisesta uuden edessä.

Uusien tulokkaiden uudet ideat voivat saada kylmän suihkun: ”Lakkaatkos ideoimasta. Näin nämä hommat on aina tehty.”

Aivotutkija Katri Saarikivi on todennut, että digiajassa taidot ja tutkinnot vanhenevat nopeasti. Ne eivät riitä työntekijöiden osaamisen mittareiksi edes valintatilanteissa. Tärkeämpää olisi saada tietää, miten työntekijä suhtautuu oppimiseen ja kuinka hän kykenee johtamaan omaa oppimistaan.

Digikyvykäs ihminen on siis utelias: hän janoaa uusia, parempia ratkaisuja työtehtäviensä suorittamiseen. Hän haluaa kehittyä ongelmien ratkaisuissa ja hän muistaa, että oman, tiimin sekä koko organisaation päämääränä on ratkaista asiakkaan ongelmat yhä paremmin.

Siihen hän valjastaa digitalisaation. Empatiaan ja hyvään vuorovaikutukseen yhdistettynä digitalisaatio tekee ihmisestä yhä paremman työntekijän.

Digiajan uudistumiskutsu suosii lapsenmielisiä ja rohkeita. Ylen julkaisupäällikkö Risto Kuulasmaa totesi jo tovi sitten, että tässä ajassa työpaikkamentoreita pitäisi hakea kaikkein nuorimmista kollegoista, ei välttämättä niistä kannuksensa saavuttaneista senioreista.

Miten kaksikymppinen tulokas näkee työyhteisön työkulttuurin, päätöksenteon kulttuurin, organisaatiokulttuurin? Millaisia mutkia hän vetäisi suoraksi? Mitä hän muuttaisi organisaatioviestinnästä? Miten hän hyödyntäisi digitalisaatiota?

Omalla kohdallani käytin hyväkseni yhdeksäsluokkalaisen viestinnän tet-harjoittelijan osaamista ja annoin hänelle tehtäväksi opettaa minulle snapchatin käytön sekä selittämään minulle, miten sen käyttö nuorten parissa eroaa muista somekanavista tai vaikkapa WhatsAppista. Nyt minäkin osaan lähettää itsestäni naaman, johon on lisätty todellisuutta: vaikkapa possuteemalla!

Sirpaloitunut, alati muuttuva digimaailma vaatii työyhteisöjä rakentamaan yhä monipuolisempia tiimejä. Orkestereja, jotka soivat parhaiten, kun jokaisella bändin jäsenellä on oma instrumentti hallussa. Ei ole enää mitään järkeä koota bändejä, joissa kaikki osaa hyvin saman soittimen käytön.

Lastenmielisten on digivaltakunta. Kankeat ja vanhoilla natsoilla pönöttävät norsunluuorganisaatiot tulevat jäämään jälkeen työelämän digiuudistuksessa juuttuessaan sisäiseen taisteluun siitä, kenen pitäisi saada jäädä tekemään asioita niin kuin ne aina ennenkin on tehty.