Lehdestä

Housunpaikan myyjästä kauppias

on

Rautalammin K-Market saa kauppiaan, jolle erinomainen palvelu on ykkösasia ja kauppias itse haluaa olla asiakkaita palvelemassa.

Kolmekymmentävuotias Irene Komulainen ei haasteita pelkää. Hän asuu Viitasaarella ja aloitti Rautalammin K-Marketin kauppiaana 22. toukokuuta. Kotoisin hän on, Valtimolta Pohjois-Karjalasta.

“Tosi pieni kylä se on Valtimokin, siellä olen maalla kasvanut, mehtää ja peltoo ympärillä ja viisivuotiaana olin sanonut, että minusta tulee housunpaikan myyjä”, naurahtaa Irene.

Irene opiskeli merkonomiksi Nurmeksessa ja sai kesätyöpaikan Spar-kaupasta ja myöhemmin työt siellä jatkuivat, kun Irene palkattiin äitiysloman sijaiseksi. Sille tielleen hän jäi ja on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt olla kaupan alalla jo 12 vuotta. Sitten Irene sai paikan Kangasniemeltä K-Marketista ja kuuden vuoden työrupeaman aikana hän sai yhä enemmän vastuuta, hän tuurasi kauppiasta ja toimi osastonhoitajana eri osastoilla. Myöhemmin hän oli K-Marketeissa töissä Kajaanissa ja Heinävedellä ja suoritti kaupan esimiehen erikoisammattitutkinnon ja pääsi Keskon kauppiasvalmennukseen, josta valmistui 29 vuotiaana.

Miehen matkassa Viitasaarelle

“Eihän me edes kauan tunnettu, kun yhteen matkaan lähdettiin, Jani näki minut kaupassa Heinävedellä ja oli kavereiltaan kysellyt, että kukas se tuo uusi kassaneiti on tuolla K-kaupassa, sitten se Facebookissa pyysi kaveriks ja siinä sitten laiteltiin viestejä ja juteltiin, kunnes nähtiin ja tutustuttiin, siitähän se alkoi vuonna 2015. Pari kolme kuukautta seurusteltiin, kun muutin jo Viitasaarelle”, kertoo Irene.

Irenen sulhanen, Jani Räsänen on siis Heinävedeltä kotoisin ja hän nuohousalan yrittäjä, joka toteutti pitkäaikaisen unelmansa omasta maatilasta, jossa hän kasvattaa villasikoja ja ylämaankarjaa. Irene ja Jari menee vihille kesäkuussa ja tarkoituksena on löytää Rautalammilta tai lähistöltä pieni maatila, jonne koko eläinjoukko mahtuisi, lapsia perheessä ei vielä ole.

“Perheen kasvaessa meillä on semmonen sopimus, että minä teen lapset ja Jani hoitaa”, virnuilee Irene.

Työn mallia lapsesta asti

Irenen isä on metsuri ja äiti maatalouslomittaja ja isoveljellä on autokorjaamo.

“Paljon tuli penskana oltua äidin mukana töissä, näin mitä se työnteko on, vaikka en niihin töihin varsinaisesti paljoa osallistunut. Ommaa mettää kun oli, tai sillon se vielä oli ukin mettää, niin taimia istutettiin koko perheen voimin. Kun oli mopokortti niin iteksenikin kävin istutustöissä. Kiva niitä on nyt katella, on ne kasvaneet ja isoa mehtää on tullu. Isän omistuksessa ne ovat.”

“Hevostalli oli naapurissa, siellä tuli vietettyä aikaa tosi paljon, ei ollut kännyköitä, äiti tai isä soitti sinne, että sanokeehan tytölle, että tulloo kottii.”

Irenen lempiharrastukset, metsästys ja kalastuskin ovat kodin peruja.

“Äiti ja isä molemmat kalastaa, on se äiti ollut paljon metälläkin mukana, mutta metsästyskorttia sillä ei ole. Ite metsästän lähinnä metsäkanalintuja. Kalastaminen on lempilajeja kanssa ja tuulastaminen on se mistä kaikkein eniten tykkään, yleensä sieltä saa haukia ja lahnoja, miksei lohiakin, ne on vaan niin pirun noppeita, että harvoin onnistuu saamaan.”

Nuori kauppias arvostaa rehellisyyttä ja perinteitä.

“Rehellisyys on tärkeetä, kunnianhimoinen minä toki olen ja arvostan vanhoja asioita, vanhat arvot tärkeitä, kunnioitan vanhempia ihmisiä, käden taidoilla ja osaamisella on iso merkitys, halu osata ja opetella, ettei oo aina peukalo keskellä kämmentä, toisaalta olen hyvinkin uudistusmielinen ja isänmaallinen, totta kai”, pohtii Irene.

Palveleva ja asiakasystävällinen kauppa

“Keskolle on kauppiaskoulutuksen aikaan kerrottu toiveet sijainnin suhteen, mihin on valmis lähtemään ja mihin haluaa. Paljon koulutusvaiheessa kysytään, minkä luontoinen ihminen on ja mistä tykkää. Tiesivät minustakin, että mieluummin maalle kuin kaupunkiin ja mieluiten Itä-Suomeen.”

Irene kertoo netistä seuranneensa, missä vaihtuu kauppiaita.

“Huomasin, että Rautalammilla ei vielä ole kauppiasta, niin oisko mennyt pari viikkoa kun paikkaa minulle tarjottiin ja siitä hommat etenivät tosi vauhdikkaasti.”

Irenellä on kovat tavoitteet. “Toki ajatuksena on olla alueen paras ruokakauppa ja palveleva, todella palveleva, sen voin luvata. Valikoimat muuttuu, toki sen mukaan, mitä pyydetään. Alkuvaiheessa salaattibaari on tulossa, eli asiakas voi itse koota mieluisensa salaatin, lihatiskiä on kyselty ja se on harkinnassa vielä.”

“Tosi hyvä yhteishenki kaupassa on jo nyt ja uskon, että hauskaa meillä tulee olemaan, minua on helppo lähestyä ja tulla suoraan puhumaan asioista, mutta sen olen tehnyt selväksi, että oon “järjestysnatsi”,  siitä asiasta ei tingitä, hommien pitää toimia. Yhdessä tekeminen on kuitenkin tärkeää, minä en yksin määrää miten asiat tehdään vaan haluan kuunnella työntekijöitä.”

Eläinperhe etsii kotia

Irenen ja Janin perheeseen kuuluu maatilaeläinten lisäksi kaksi pohjanpystykorvaa, Mila ja Jekku sekä amerikanakita nimeltään Esko. Mila ja Jekku ovat lintukoiria, joiden kanssa metsästetään riistaa, tai Irenen mukaan ainakin tarkoitus on, että niistä tulisi lintukoiria, kun tosin nuoria vielä ovat. Amerikanakitaa käytetään yleensä vartiointikoirana käytetään, mutta tässä perheessä se on lähinnä kiltti seurakoira.

Irenellä oli jo ennen Janin kanssa seurusteluaan varsin omituinen kissa, jonka kuuluisi olla rotunsa mukaisesti nimensä veroinen “räsynukke” eli Ragdoll.

“Kun sen ottaa syliin, sen pitäisi tuntua lähinnä räsynukelta, helposti käsiteltävältä ja kiltiltä, sen pitäisi olla kaikille ystävällinen, vähän koiramainen kissa joka oppii ja tottelee, mutta minun kissani on kaikkea muuta, sanoinkin Janille, kun ruvettiin seurustelemaan, että kissan takia meille varmaan ero tulee.”

Janilla oli kissan kanssa ystävystymiseen huomattavasti suurempi usko ja luottamus.

“Jani sanoi, ootahan, parin viikon päästä me ollaan Tahtin kanssa ylimmät ystävät, mutta toisin kävi. Viikonloppuna meillä oli käynyt talon ostajaehdokkaat, joita kissa ei ollut päästänyt yläkertaan, kun en ollut kotona”, naurahtaa Irene.

Eli kaksi vuotta on kulunut, eikä Tahti-kissa ole Jania hyväksynyt.

“Kissasta en luovu, se on minulle niin rakas”, vannoo Irene. Kuitenkin kissasta huolimatta pariskunta on pian vihille menossa ja kun uusi koti löytyy, siellä tulevat majailemaan kaikki elukat. “Neljättä koiraa tosin en enää haluaisi, kolmas koira Jekku nimittäin ilmestyi huusholliin ilman sen suurempia keskusteluja, mutta se oli niin suloinen, että pakkohan se oli hyväksyä”, toteaa Irene.

Recommended for you