Lehdestä

Kotiseuturakkaus kestää

on

Mia Simpanen ei kyllästy hehkuttamaan omaa kotikyläänsä, se on hänelle paras paikka maailmassa.

Mia Simpanen syntyi Pielavedellä Saarelan kylässä vuonna 1978. Pielavedellä hän on asunut koko ikänsä. Mia muutti vaan järven toiselle puolelle Säviän kylään miehelään parikymppisenä ja siellä asuu edelleen. Pielavedellä asuvat myös hänen vanhempansa ja kaikki kolme sisarustaan.

“Olen syntynyt rakkaassa kotikylässäni Pielavedellä, täällä asuu edelleen koko meidän perheyhteisömme. Työ, elanto ja perheonni, kaikki löytyy omasta kylästä”, naurahtaa Mia.

Mian mukaan myös Pielavedeltä pois muuttaneet tai julkisuuteen päässeet ihmiset muistavat kotikylää puheissaan hehkuttaa, sen verran erityislaatuista väkeä Pielavedellä asuu.

“No esimerkiksi Ruuskasen Antti muistaa joka käänteessä kertoo, että hän on Pielaveeltä, ja täällähän Antti asuukin, mutta ei ne muut keihäänheittäjät kotikyliään mainosta”, muistuttaa Mia. “Minulla on sosiaalisena ihmisenä tosi laajat kaverisuhteet ja ystäväpiirit, niin ihan huippua on ollut huomata, miten täältä lähteneillä kavereilla, jotka nykyisin asuu jossain ihan muualla, on niin vahvat juuret.”

Onnellinen lapsuus Laukkalassa

“Kyllä minulla on ollut onnellinen lapsuus ja elämä. Oon esikoinen perheessämme, minulla on kaksi veljeä ja yksi sisko. Kotona opittiin tekemään töitä ja siksi varmaan arvostan ahkeria ihmisiä, sen takia kai nuo yrittäjät on niin sydäntä lähellä. Meijät otettiin jo lapsena mukkaan mehtätöihin ja mummo opetti leipää leipomaan.”

Lapsuuden kodistaan Mia muistaa erityisesti opit suvaitsevaisuudesta ja sydämen sivistyksestä. Kodin ovet olivat aina auki ihmisille, etenkin hätää kärsiville.

“Aika usein meillä oli yötä enemmänkin ihmisiä kuin oma perhe. Varsin suvaitsevassa ympäristössä olen saanut kasvaa.”

Mian äiti oli kodinhoitajana ja isä teki metsurin töitä ja oli myös postin kantajana sekä nuohoojana, mutta kumpikin heistä joutui jo varsin nuorina luopumaan omasta työstään terveydellisistä syistä.

“Kumpikaan heistä ei jäänyt laakereilleen makaamaan vaan molemmat kouluttautuivat uudestaan ja ovat nyt hierojia, heillä on Laukkalassa toimitilat. Sen olen heiltä oppinut, ettei koskaan pidä antaa periksi ja luovuttaa, kaikkea voi elämässä tulla, mutta oma asenne ratkaisee paljon.”

Kokkikoulua ja elämänkoulua

Lukion jälkeen Mialla oli tarkoitus lähteä opiskelemaan, mutta aina tarjoutui eteen mielenkiintoisia töitä.

“Kesätöissä olin kaupassa ja siivoojana jo nuoresta pitäen. Olisin sitten saanut opiskelupaikan restonomiksi Joensuussa, mutta esikoinen ilmoitti samaan aikaan tulostaa, olin 20-vuotias ja sitten muuttui suunnitelmat.”

Silloin piti tehdä elämän kestäviä ratkaisuja. Hänen miehensä Juha Simpanen oli isänsä puunajofirmassa töissä ja niinpä he päättivät perustaa kotinsa Pielavedellä. Mia jätti opiskelupaikkansa, opiskeli ravintolakokiksi oppisopimuksella ja odotti samalla esikoistaan.

Samaan aikaan Simpaset rakensivat omakotitalon, jossa he edelleenkin asuvat. Esikoinen, Otto, on kuukauden päästä 18-vuotias ja nuorempi lapsista, Hilda täyttää 14 vuotta.

“Hildaa odottaessani olin Panganrannan lomakylässä kokkina. En halunnut olla viikonloppuja ja juhlapyhiä pois perheeni luota, oon aika perhekeskeinen ihminen, joten se ura ei tuntunut oikealta. Olin opettajana ja muissa koulupuolen hommissa monta vuotta”, muistelee Mia.

Mia opiskeli myös avoimessa yliopistossa kasvatustieteitä ja toivoo vielä joskus saavansa suoritettua korkeakoulututkinnon.

Kokista kasvoi yhteyspäällikkö

Savon Yrittäjät haki työntekijää lehti-ilmoituksella.

“Luin ilmoituksen ja leikkasin sen talteen. Sanoin Juhalle, että tää on just sitä mitä minä haluaisin tehhä. Mutta kun minä yleensä ensin innostun ja sitten vasta mietin, jäin kuitenkin epäröimään, että Kuopiossa töissä käynti ei onnistu, liian kaukana.”

Mia oli tuolloin jo kunnanhallituksen varapuheenjohtaja ja Jyväskylässä oli kunnallisjohdonseminaari, jonne hän silloisen puheenjohtajan, Kyösti Saksmanin pyynnöstä lähti mukaan.

“Siellä tapasin Fagerlundin Eikan, joka oli Savon Yrittäjien toimitusjohtaja ja hän niin ihanasti kertoi kaikkia asioita ja koin, että tämä on todella tärkeää työtä. Olen ikionnellinen, että rohkenin hakea unelmieni työpaikkaa.”

Mia Simpasesta tuli Savon Yrittäjien yhteyspäällikkö vuonna 2012. Nykyään hänen työhönsä kuuluu kaikki yhteiskuntavaikuttaminen.

“Tää on niin parasta työtä ikinä. Mittään ei tarvii tehdä yksin, ollaan Nykäsen Arton, meidän nykyisen toimitusjohtajan kanssa aisaparina ja yrittäjäkentältä löytyy niin paljon asiantuntemusta ja osaamista, että ihana on tehdä töitä porukalla”, hehkuttaa Mia.

Mia sanoo olevansa porukkasuuntautunut tiimityöntekijä. Nyt työllistävät lähinnä kuntavaalit, Savon Yrittäjillä on kuntakiertueita. Tavoitteena on saada 250 yrittäjäehdokasta kunnallisvaaleihin.

“Myös sote- ja maakuntauudistusasiat ovat minun ja Arton rontelissa täällä, paljon on menossa isoja asioita, on tulossa kuntavaalit ja maakuntavaalit.”

Mian mukaan Savon alueella tehdään myös järjestöpuolella hyvää työtä. Paikallisyhdistykset toimivat aktiivisesti ja Pohjois-Savo on yrittäjämyönteinen maakunta.

“Parasta on tämä savolainen lupsakkuus ja mentaliteetti, aina on pilike silimäkulumassa”, toteaa Mia. Tämä työ on siitä ihanaa, kun näkee onnistumisia, niin kuin nyt Suonenjoen Yrittäjät on koko valtakunnan paras yhdistys. ainahan se on pientä kilpailua aluejärjestöjenkin välillä, me halutaan olla se paras.”

Järjestöhommat ja yhteiskunnalliset asiat on Miaa kiinnostaneet jo nuoresta pitäen. Toinen valtuustokausi on takana ja Mia on Pielaveden kunnanhallituksen puheenjohtaja.

“Äitillä oli tallessa minun neljännellä luokalla suunnittelemani vaalimainos, kai sitä silloin jo oli yhteiskunnalliset asiat mielessä. Haluan myös kannustaa ihmisiä ja varsinkin tietysti yrittäjiä lähtemään ehdokkaiksi, jos yhtään mielessä kutkuttaa, ei kannata epäröidä.”

Kotona oleminen on nautinto

“Suurin nautinto on, kun saan olla kotona, se on luxusta minulle”, huokaa Mia.

Mia rakastaa tehdä ihan tavallisia asioita kotona, kun saa olla vapaasti, ettei ole mitään menoja. Maalla, omakotitalossa asuessa riittää arkipuuhia ja tekemistä. Sosiaalinen elämä täyttyy työn ja luottamustoimien kautta.

Mialle jokainen päivä on arvokas. Joskus häneltä kysytään, miten tuollaista rumpaa jaksaa. Mia jaksaa silloin, kun hän kokee asiat ja työn merkitykselliseksi.

“Yritän elää sitä päivää mikä on menossa, enkä ota liian isoja suupaloja kerrallaan, minusta on tärkeetä elää niin, että on sydän ja fiilis mukana kaikessa tekemisessä.”

Perhe on Mialle kuitenkin se kaikkein tärkein asia.

“Parasta on, kun saan olla oman perheeni kanssa kotona, siinä samassa talossa mikä nuorina rakennettiin. Se on kaikkein parasta mitä tiedän.”

 

Recommended for you