Ajatuksia arjesta

Tulkoon joulu

on

Lumihiutaleet leijailevat hitaasti kohti valkoista hankea. Jouluiset sävelet soivat kodeissa, kirkoissa, radion välityksellä kaupoissa, automatkoilla sekä työpaikoilla. Joulu tunkeutuu jokaisen aistimme läpi. Silmiemme edessä avautuu mitä mahtavampia punaisia, kultaisia, hopeisia ja kimaltelevia koristeita ja jouluisia asetelmia. Sisustuslehdet pursuavat jouluisia ideoita ja vinkkejä lokakuulta alkaen. Makunystyröitämme hivellään joka vuosi uusilla trendikkäillä kulinaristielämyksillä perinteisten makujen pitäessä myös vankasti pintansa. Joulua ei voi ohittaa, vaikka ehkä jossain ja joku haluaisikin.

Joulu on pitänyt pintansa suomalaisten elämässä melko muuttumattomana pitkään. Suomalainen jörökin pehmenee jouluisin ja saattaa hän astua vaikkapa kirkon ovesta sisään. Perheille suunnatut kirkon päivähartaudet ja kauneimmat joululaulut vetävät kirkot täyteen väkeä. Suvun haudoilla käynti kuuluu myös monen perheen perinteisiin. Monet hakevat joulusta rauhaa ja läheisten kanssa yhdessäoloa sekä aikaa hengähtää ihan vain perusasioiden äärellä. Joulun sanoma on taustalla.

Kaikille joulu ei ole iloinen asia. Yksinäisyys on yhä useammalle suomalaiselle tuttua eikä se ole valitettavasti läheskään aina oma valinta. Yksinäisenä pitkät joulun pyhät voivat tuntua tavallista arkea raskaammilta. Median ja kaiken julkilausuman näkymä on perhe- ja sukukeskeinen. Kaikilla meillä ei ole sukua, perhettä tai läheisiä ystäviä. Voisimmeko joulun sanoman nimissä olla ystävänä ja läheisenä yksinäiselle naapurille tai ihan tuntemattomallekin? Voisimmeko poistua omalta mukavuusalueeltamme ja kutsua kotiimme tai vierailla yksin asuvan lähimmäisen luona? Joulu voi tuoda mukanaan paineita kenelle meistä tahansa. Miten voisimme auttaa toisiamme? Voisimmeko jollakin tavalla helpottaa työssäkäyvän suurperheen äidin joulukiireitä? Voisimmeko auttaa vähävaraisia lapsiperheitä? Voisimmeko auttaa sairaan ystävämme perhettä? Voisimmeko ojentaa auttavan kätemme naapurin ikääntyvälle papalle vaikkapa lumitöiden teon muodossa? Voisimmeko rauhoittaa ja lisätä armollisuutta ahdistuneen sydämessä?

Kyllä voisimme ja voimme, jos vain tahdomme. Moni asia elämässämme on tahdosta kiinni. Jos tahdomme riittävän paljon, voimme tehdä Suomesta melankolisuuden ja synkkyyden kehdosta iloisen, värikkään, lähimmäisestä välittävän, mutta perinteitä kunnioittavan kansakunnan. Meillä on siihen kaikki edellytykset! Suurten myönteisten asioiden rakennuspalikat kootaan monista pienen pienistä tekijöistä. Jokainen meistä voi tuoda tuohon yhteiseen urakkaan yhden palikan. Kaupantekijäisiksi saat vielä itsellesi hyvän joulumielen. Annetaan hyvän kiertää!