Blogit

Pojat koulussa

on

Suomalaisten poikien osaaminen on heikentynyt suhteessa tyttöihin kahden viimeaikaisen kansainvälisen tutkimuksen perusteella (TIMMS, PISA). Kyse ei ole tilapäisestä ilmiöstä, vaan varsinkin PISA:n tulosten perusteella suunta on jatkunut jo pitkään. Miten pitkään ja miten alas mennään?

Jotakin hyvin perustavanlaatuista muutosta on tapahtumassa Suomessa. Alueelliset erot ovat edelleen pienet, mutta Itä-Suomessa tulokset ovat jo heikentyneet muuta maata enemmän. Peruskoulu-uudistuksen yksi tärkeimmistä tavoitteista oli koulutuksellisen tasa-arvon takaaminen. Sen mukaan kuka tahansa lapsi voisi kouluttautua yhdenvertaisesti vanhempien asemasta ja varallisuudesta riippumatta. Tällä hetkellä vanhempien koulutustaso ennustaa selkeästi lapsen koulumenestystä. Suomi on jakautumassa kahtia.

Syitä kehitykselle voidaan hakea monelta suunnalta. En kuitenkaan usko, että jokin yksittäinen tekijä selittäisi tilanteen. Suhtautuminen lasten koulutyöhön ja muuhunkin työhön on muuttunut. Onkohan niin, että tämän hetken pedagoginen ajattelu sopii paremmin tytöille kuin pojille? Nyt korostetaan oppijalähtöisyyttä, mikä puolestaan edellyttää vuorovaikutus- ja viestintätaitoja. Tytöt ovat niissä poikia edellä. Tulisiko siis poikien takia palata vahvemmin opettajavetoisempaan pedagogiikkaan? Tämä on omaa ajattelua, mutta tiukemmin ohjattu ja valvottu työtapa saattaisi sopia pojille paremmin kuin oma-aloitteisuuteen perustuva työskentely.

Olen myös sitä mieltä, että jotkin asiat on opiskeltava ulkoa, kuten kertotaulu. Oppiminen edellyttää  tietoista työntekoa eli ponnistelua. Ponnistelu ei ole aina kivaa, joten siinä tarvitaan myös kärsivällisyyttä ja kykyä pysyä tehtävän parissa. Tuntuu siltä, että koulun eteen ponnistelemattomuus ei syyllistä poikia samaan tapaan kuin aikaisemmin. Seurauksena on alisuoriutuminen ja lopulta jopa koulutuksellinen syrjäytyminen.

Uusi opetussuunnitelma vie peruskoulua oppijalähtöisyyden suuntaan. Nyt haluan olla väärässä, mutta pelkään, että poikien osaamisen alamäki jatkuu. Liukua hillitsemään kehitetään tukitoimia. Kouluun tuodaan esimerkiksi dikiloikkaa, mikä saattaa laastaroida muutamia poikia. Isompi haaste on kuitenkin koulutyöhön asennoitumisen muuttamisessa. Miten pojat saadaan tekemään parhaansa?

Arviointi laittaa oppilaat järjestykseen. Sen välttämiseksi on otettu käyttöön sanallista arviointia. Siitä huolimatta osaamisen erot näkyvät ja lapset tietävät osaamisensa tason suhteessa toisiin. Kouluun kiinnittymättömyys voi ilmetä kaikilla osaamisen tasoilla. Hyväkin oppilas voi tehdä tehtävänsä huitaisten. Uskon, että merkityksellisten aikuisten ja vertaisten merkitys on pojille suuri. Siitä seuraa, etteivät oppilaskeskeiset tukitoimet vaikuta. Yhteisölliset tukitoimet voivat olla hyödyllisiä, mutta niihin ryhtyminen edellyttää koululta uusia keinoja ja laajempaa yhteistyötä. Pojat tarvitsevat aikuisten johdonmukaista tukea. Kannustava sanasi on hyvä alku.