Blogit

Digimotivaatiota elämyksistä

on

Minna Jaakkola

Eräässä digitilaisuudessa luennoija kysyi yleisöltä: ”Kuka opetteli lukemaan voidakseen asioida verottajan kanssa, käsi pystyyn?” Yhtään kättä ei noussut.

Aika monelle kirjaimet ovat alkaneet puhua maitopurkin kyljestä tai Aku Ankan puhekuplista. Olemme oppineet ulkoa vanhempien lukemat iltasadut ja tunnistaneet tutusta tekstistä sanoja: lukumotivaatio on syntynyt halusta itse päästä satujen jäljille, mielikuvitusmaailmaan, kohti elämystä.

Miksi me siis edelleen kuvittelemme, että digimotivaatio syntyy rationaalisesti perustellen, ”järkeistetyistä” palveluista, kun pankit tai valtionkonttorit tehostavat toimintaansa ja käskevät meidän palvella itse itseämme?

Digimotivaatio syntyy yhtä lailla elämyksistä, vierihoidosta, mahdollisuudesta seurata turvallisesti vierestä toisen tekemistä ja oppia, koukuttua sisällöistä, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä oman elämän ja arjen hallinnan kanssa.

Väitän, että tällä hetkellä parhaita digimotivaattoreita ovat skypen kautta nähdyt lapsenlapset. Moni isovanhempi on saanut sytykkeen tietokoneen aukaisemiseen siitä, että saa mahdollisuuden tavata virtuaalisesti kaukana asuvia, ihania, liikuttavia ja elähdyttäviä lapsenlapsia tai lapsenlapsenlapsia. Saa iloa arkeen tekniikan kautta.

Myös nettikirkko on yksi ikääntyviä puhuttelevista palveluista; mm. Rautavaaran kunta on tässä ollut uranuurtaja ja tarjonnut ikääntyville mahdollisuuden päästä kirkonmenoihin virtuaalisesti jo vuosia.

Palvelu tulevaisuuteen: eMaaseutu -hankkeen järjestämissä digikahviloissa ryystetään kupposet kahvia ja näprätään sivussa konetta. Monelle ikääntyvälle tietokoneen käyttäjälle saattaa olla suuri apu pelkästä pään nyökäytyksestä, siitä että vakuutamme hänelle jonkun sivun olevan turvallinen. ”Kyllä, juuri tuo sivu on se, jolle uskallatte syöttää omat henkilötietonne.”

Digimotivoinnista uupuu resursseja; tällä hetkellä sähköisten palvelujen käyttöönottoneuvonta on sirpaleista sekä vapaaehtoisten vertaisohjaajien että määräaikaisten hankkeiden kontolla. Tämä tie ei ole kestävä.

Digimotivoinnista puuttuu myös inhimillisyyttä, psykologista silmää. Digimuutosta ei voi johtaa norsunluutornista käskemällä, päinvastoin. Pitäisi uskaltaa tulla epäilijöiden ja epävarmojen keskuuteen, iholle, ja näyttää itse esimerkkiä, rohkaista. Löytää kelan koukeroiden ja kissavideosilpun väliltä ne oppijaa kiinnostavat sisällöt, jotka siivittävät tekniikan opettelun yli.