Kasvua koko elämä

Oppimisen iloa

on

On mukavaa katsella pienen lapsen iloa, kun hän iloitsee uuden asian oppimisesta. Opittua taitoa pitää toistaa ja toistaa, lapsi on yhtä hymyä eikä näytä väsyvän lainkaan. Mallin mukaan tekeminen on luontainen tapa oppia uutta. Arkielämän tilanteissa esimerkin näyttäjä ja opastaja ei koe varsinaisesti opettavansa. Kyse on yhdessä tekemisestä.

Oppimisen teorioissa tätä kuvataan satunnaisena oppimisena. Oppiminen on jonkin muun tekemisen yhteydessä tuleva sivuvaikutus. Sen rinnalla on tarkoituksellinen oppiminen, jossa oppimiselle on tavoite ja jota tyypillisesti toteuttaa palkattu työntekijä.

Liittyminen satunnaisen oppimisen mahdollistavaan tekemiseen on palkitsevaa, jos kumppani ottaa mukaan ja syntyy yhdessä tekemisen meininki. Tekemällä itse oppii tehokkaasti. Tarkoituksellisen oppimisen tekemiseen liittyminen edellyttää, että oppija hyväksyy opettajan tavoitteen myös omaksi tavoitteekseen. Hyvin usein tarkoituksellisen oppimisen tavoitteet ovat tiedollisia, siis pohjimmiltaan sivistyksellisiä.

Opastaja ja opettaja voivat ajatella, että oppilaan halu liittyä mukaan tekemiseen vaihtelee hänen motivaationsa mukaan. Motivaatioaste on perinteisesti ajateltu olevan oppijan ominaisuus. Näin tulkittuna alhainen motivaatio johtuu oppijasta ja siksi motivaation edistäminen on jonkin muuttamista oppijan tasolla. Vaihtoehtoinen tapa olisi miettiä tekemisen kiinnostavuutta oppijan näkökulmasta ja tarvittaessa tulisi muuttaa tekemisen ja osallistumisen tapoja.

Moni koululainen miettii, että mihin hän tarvitsee jotakin koulussa opiskeltavaa tietoa. Sisällön myyminen on haastavaa, mutta jokaisen kasvattajan ja opettajan tulisi miettiä mihin opiskeltava asia oikeastaan liittyy. Nykyään pyritään pois irrallisesta faktatiedosta ja on alettu hahmottaa opiskeltavia asioita kokonaisuuksina ja ilmiöinä. Vuorovaikutuksessa oppiminen voi olla hauskaa. Silti jotkin asiat on opiskeltava perinteisesti. Sekin voi olla palkitsevaa.

Vastaa