Päiväkahvivieras

Villasukat on villasukat

on

Erja Hännisen käsissä puikot viuhuu, parhaana päivänä valmistuu kaksi sukkaparia. Hän on neulonut pienestä pitäen. Neulominen on hänelle mieluinen harrastus ja nyt siitä on tullut jo lähes työ.

Erjan piti lopettaa maatalouslomittajan työt selkävaivojen vuoksi ja nytkin pitää neuloessa kaivautua juuri sopivaan sohvannurkkaan ja pitää taukoja välillä, että selkä kestää. Sadan sukkaparin seulominen vuoden mittaan käy myös hartioihin, siihen saa helpotusta hierojalla käynneistä.

“Muistan kun lapsena käytiin Kaisa-mummon luona, hän neuloi aina ja jos vaan ei ollut villasukat jalassa kun sinne meni, niin lähtiessä varmasti oli,” naurahtaa Erja. Haluaisin olla vähän niin kuin Kaisa-mummo.

Erjalla on neljä lasta, joista yksi vielä alakoululainen, sekä yksi pian vuoden täyttävä lapsenlapsi. Kaikilla on omatekoiset villasukat käytössä.

“Villasukka vaan on villasukka, siinä pitää olla tarpeeksi korkea kantapää, että se pysyy hyvin jalassa ja omasta mielestäni myös vartta on sukassa oltava tarpeeksi, muuten se tahtoo lörähtää. Varsinkin miesten villasukassa pitää olla kunnolla vartta. Nää on tietysti makuasioita.”

Sen verran paljon puikot ovat sormissa pyörineet, ettei etusormessa tarvitse enää maalarinteippiä käyttää, känsä pitää puikon paikoillaan. Kertoopa neuloja myös sellaisen taian, että kun pitää neuloessa villasukat jalassa, ei kädet hikoa.

Erjan luomia omia malleja voi ihailla ja tilata facebookista “NeulErja lämpimät villasukat” sivulta.